Ou Viii!

Näyttämö taiteesta:


Olla naurettava on eri asiaa kuin naurattaa.

Sirkus yli kielirajojen, silloin ei tarvitse kovin osata kieliä, varsinkin jos pelleilee lapsille, helpompaa kuin esittää joulupukkia.

Esityksen tarvitsee olla vain naurettava. Klovnin osa on helpompi kuin oopperalaulajan tai taitoluistelijan.
Esityksessä saattaa revetä vaikka housut, tahallaan tai vahingossa, sen voi aina kääntää vitsiksi. Mutta jos luistelijan hyppy menee pyllylleen, on helposti koko esitys pielessä, ainakin omasta mielestä. Entä jos laulaja laulaa väärin, kritiikki on armoton pahimmassa tapauksessa, mutta pelle saa laulaa vaikka väärin, se ei esitystä pilaa, ehkä jopa kruunaa sen.


Yksinään sirkuksen perustaminen olisi todellinen yhden miehen show. Toki siihenkin jenga riittää, mutta kun ottaa leijonansa mukaan, onkin jo kaksi, mutta kun lausuu: Oi little miss linda, kasvata parta ja liity sirkukseen, voikin kohta olla sirkus- per he.

Täytyy olla varovainen, sillä se on niin kansainvälinen ammatti ja jos sen kanssa joutuu naimisiin, ei ehkä koskaan tule eroa ja ikuinen tämä liittomme on.

Paha tauti!

Saattaa  saada tartunnan.

Ehkä kävi jo?

Heräsin kesken yöunien... sirkukseen. Samalla välähti millainen esiintymis asujen tulee olla, kummoinen julisteen, kun ohjelmanumerokin on olemassa!

 Vuosia sitten kuulla sain: " Mitä annettavaa sinulla on lapsille? " Ei tarvitse olla Peter Pan osatakseen lentää. Luovuutta siihen tarvitaan ja yksilöllinen ohjelmisto.

Moni muistaa lastenohjelmat, ne joita lapsena näki. Jotkut niistä pysyy mielessä läpi elämän, vaikka ei muista elokuvia joita eilen katsoi.

Aikanaan nauratti Severi Suhonen, Eemeli, Viktor Kalborek, Kummeli, Veikko Lavi, M.A. Numminen jne. Huumori on vaikea laji, mutta helppo laji, yksi tyyli muiden joukossa.
Tarvitseeko muuta kuin katsoa peiliin? Hyvä pelle naurattaa varmasti.

Esiintymisiin :)

Elämä on ollut yhtä sirkusta, on aika vaihtaa juureton vaellus oikeaan sirkukseen. Eikä se ole päähän pälkähdys vaan monta vuotta mielessä hautunut ajatus.

Minusta ei tullut merimiestä  ( se oli nuoren minun haave ), mutta tuli rekkamies ( se oli se toinen haave ) ja kun nyt ammatteja on kahdeksan eikä vieläkään ole kello kortti hommiin eikä perhettä, näivetyn ja riudun odottamassa eläkeikää kuin laakson lilja. Se on elämän tuhlaamista ja teen sillä vain onnettoman itsestäni.

En aina ole ymmärtänyt, miksi minut koulutettiin niin moneen ammattiin... moottoripyörämekaanikko/pienkonekorjaaja, metsuri, linja-auton kuljettaja, autonhuolto-asentaja, ollut myös kotitalouskonekorjaajan koulussa, hitsaamaan jonkin verran opetettu, ollut rekkaa ajamassa, pienten lasten hoitaja, rakennusmies, kuvataiteilija, koristeveistäjä, rakentanut lavasteita, ollut myyjänä ja bussikuskina, eikä omaa korjaamoa kannata perustaa niin miksi jäisin käsityöläisenä kaupungin työllistämistyöhön 9 euron päiväpalkalla kun osaan muutakin kuin rakentaa kynäpurkkeja!

Samahan se vaikka olisi katusoittajana jos työssään viihtyy ja sillä elää. Sirkus tai vaikka tivoli tuntuu tuhannesti paremmalta kuin jäädä odottamaan kuolemaansa.

Enää ei tarvitse arpoa. " Leijonakin " on omasta takaa ja osaavat joitakin temppuja.

FB: ssa espanjan horma